Muutin kotoa opiskelujen perässä ollessani vasta 15-vuotias vuonna 2000. Elämä oli vapaata ja matka Ouluun jatkui 18-vuotiaana. Aluksi tein opintojen ohessa vain vähän töitä. Rahankäyttöni oli tuolloin melko holtitonta ja käytännössä kaikki mitä tuli myös meni.

Suurin heikkouteni oli tuolloin rakkauteni Fiorella farkkuihin, jotka tuolloin saattoivat maksaa 100€/kpl. Näitä oli silti saatava vaikka se sitten joskus tarkoitti, että ruuaksi oli vain suolavedessä keitettyä makaronia.

Rahankäyttöni ensimmäinen suuri muutos tapahtui vuonna 2008, kun aloin tekemään opintojen ohella enemmän töitä ns. varamiespalveluiden kautta. Työsopimuksieni mukaisesti olin tarvittaessa töihin kutsuttava, eli töiden jatkuvuudesta ei ollut koskaan varmuutta.

Töiden jatkuvuuden epävarmuus oli pelottavaa ja stressaavaa, mutta samalla se tarjosi suuren opetuksen. Se pakotti minut luopumaan holtittomasta kulutuksesta ja opettelemaan säästäväisyyden ja puskurirahaston merkityksen.

Tajusin, että minun oli pakko luoda taloudellinen turvaverkko itselleni. Tämän opittuani, en enää tuhlannut rahojani, vaan rahaa alkoi pikku hiljaa jäämään säästöön. Tästä lähtien olen pitänyt huolen, että minulla on aina useita tuhansia euroja rahaa jemmassa.

Holtittomasta shoppailijasta olin muuttunut varovaiseksi säästäjäksi. Opin myös, että ei ne suuret tulot, vaan pienet menot ja pienilläkin epäsäännöllisillä tuloilla oli mahdollista rakentaa riittävä puskurirahasto. Nämä opit ja puskurirahasto tulivat myöhemmin olemaan taloudellisen tilanteeni pelastus monta kertaa. Olen kiitollinen tuolle epävarmalle ajalle, sillä se muutti suhtautumiseni rahaan.