​Viime kirjoituksessa kerroin siitä, kuinka pelko kangistaa ja pahimmillaan estää tekemästä asioita. Mutta mitä tapahtuisi, jos pelon ei antaisikaan jarruttaa? Tässä kirjoituksessa puran auki sen, miten pelko on rajoittanut minua ja miksi ajatusteni ”pahin skenaario” voi lopulta olla hyvä asia.

​Minun tapauksessani pelko on estänyt julkaisemasta rohkeampaa somesisältöä, kommentoimasta muiden julkaisuja ja osallistumasta verkostoitumistapahtumiin. Usein pelko estää minua esittämästä omia mielipiteitäni ja saa minut piiloutumaan hiljaisuuden taakse. Olen myös käyttänyt kiirettä tekosyynä: ”minulla ei ole aikaa”, vaikka todellisuudessa kyse on ollut uskalluksen puutteesta.

​Mikä on mielestäni pahinta, mitä voisi tapahtua? Omassa päässäni pelkään epäonnistumista, kielteistä palautetta ja sitä, että joku suuttuu. Olen pohtinut näitä pelkojani ja huomannut, että ne ovat asioita, joista voi oppia. Jos epäonnistun, olen jo paljon pidemmällä kuin jos en olisi aloittanut ollenkaan. Kaikesta palautteesta voi ottaa opiksi. Jos joku suuttuu, onko syy minussa, vai kenties suuttujan omassa elämätilanteessa? Epäonnistumiset voivat viedä kohti unelmia, mutta tekemättömyys estää etenemisen varmasti.

​Entä mikä on parasta, mitä voi tapahtua? Parhaassa tapauksessa pelko ei enää määrittele rajojani. Kun en pelkää muiden mielipiteitä, voin elää rohkeasti omannäköistä elämää, joka ei mukaudu muiden muotteihin. Matkalla saan kompastella ja tehdä virheitä, mutta opin niistä ja jatkan rohkeasti omalla polullani.

​En enää halua ajatella ”entä jos epäonnistun”, vaan ”entä jos onnistun”. Ajatus on jännittävä, mutta positiivisella tavalla. Yksi askel ja päätös kerrallaan kohti omannäköistä elämää – ei ilman pelkoa, vaan pelosta huolimatta.

​Mitä sinä tekisit, jos pelko ei estäisi? Kerro kommenteissa!