​Miksi koen, tämän niin tärkeäksi ja miksi aihe herättää minussa niin paljon tunteita. Minulle syy löytyy läheltä. Koen, että unelmilla on paljon suurempi merkitys – ei vain minulle, vaan erityisesti lapsilleni. Jos minä en ole esimerkkinä, kuka on? Tässä tekstissä haluan paneutua siihen, miksi en voi jättää asioita tekemättä pelosta ja miksi asioihin tyytyminen ei riitä.​

Jos en itse uskalla kurkottaa kohti tähtiä ja kohdata pelkojani, miten sellaista voisin opettaa lapsilleni? Piiloutuminen pelon ja tekemättömyyden taakse on helppoa, mutta se on myös malli, joka ei johda unelmiin. Haluan näyttää lapsilleni, että pelolle ei saa antaa valtaa. Se mitä he näkevät minun tekevän, luo osaltaan pohjaa siihen, mitä he uskaltavat tulevaisuudessa tehdä.​

Miksi asioihin tyytyminen ei riitä? Siksi, etten halua myöhemmin jossitella ”mitä jos”. Jos yritän ja epäonnistun, olen kuitenkin yrittänyt. Mutta entäpä jos onnistunkin? Haluan, että lapseni kurkottavat tähtiin ja uskaltavat aidosti olla omia upeita itsejään. Asioita ei jätetä tekemättä pelosta, vaan omasta valinnasta.​

Tätä kirjoittaessa taustalla soi laulu, jossa lauletaan: ”Hyvä päivä olla minä, ai että”. Lauluun sen kummemmin kantaa ottamatta, näiden sanojen kuuleminen tuo aina hymyn huulille. Unelmat vaativat lujasti töitä, mutta se työ kannattaa – ei vain taloudellisen vapauden vuoksi, vaan myös sen esimerkin vuoksi, jonka se luo. Ja tärkeimpänä siksi, että joka päivä on hyvä päivä olla minä.

​Mikä on sinun tarinan ”miksi”? Kerro kommenteissa.