​Istun junassa ja katson ulos ikkunasta. Matkustamisessa on se hyvä puoli, että se pakottaa pysähtymään. Siinä on aikaa miettiä taaksepäin kulunutta kesää ja kaikkia niitä isoja käänteitä, joita talousrintamalla tapahtui.

​Ostimme puolisoni kanssa kolmannen sijoitusasuntomme. Meillä ei ollut mitään tarkoitusta ostaa uutta asuntoa vielä tässä vaiheessa, mutta kun vastaan tuli loistava kohde, päätös oli tehtävä heti. Loistavat tilaisuudet eivät odottele parempaa hetkeä. Tartuimme tilaisuuteen, teimme nopean ja rohkean ratkaisun ja kaupat olivat paketissa kesäkuussa.

Ison hankinnan yhteydessä teimme tietoisen päätöksen ja muutimme oman asuntolainamme laina-aikaa pidemmäksi. Ensimmäinen uuden, huomattavasti pienemmän maksuohjelman mukainen erä meni tililtä nyt elokuussa ja se vapauttaa kuukausittain euroja muuhun käyttöön.

​Miksi päädyimme tähän?​ Haluan tietoisesti opetella pois siitä, että ajattelisin asioita pelkästään negaation ja varautumisen kautta, vaikka taloudessa on tietysti oltava realistinen. Kyse on molemmista puolista. Pienemmät pakolliset kiinteät kulut tuovat suojaa, jos kohdalle osuu jotain ikävää, kuten sairastuminen tai töiden loppuminen. Pientä lainaerää on huomattavasti helpompi maksaa tiukassa paikassa.

​Mutta vähintään yhtä paljon kyse on vapaudesta. Matala kulurakenne tekee tilaa positiivisille muutoksille. Se mahdollistaa helpommin vaikkapa siirtymisen lyhennettyyn työaikaan tai tarttumisen uusiin tilaisuuksiin, joita elämä tuo eteen. Se antaa tiettyä keveyttä ja tilaa hengittää.

​Toinen syy on puhtaasti strateginen: haluan laittaa rahan töihin tehokkaammin. Oman asuntolainan nopea lyhentäminen sitoo pääomaa kiinni seiniin. Pidentämällä laina-aikaa saan ohjattua säästyvän osan suoraan sijoituksiin. Pitkällä aikavälillä pääoma tuottaa paremmin indeksirahastossa kuin oman kodin seinissä.

​Nyt otetaan kuitenkin hetki rauhassa. Annamme kesän ja ison kaupan jäljiltä arjen menojen rauhassa tasaantua ja sen jälkeen laitetaan vapautuneet varat tekemään töitä meille.